Rasvanpoltto ja sukupuolten väliset erot

Fysiologiset mekanismit rasvanpolton takana ovat erittäin monimutkaisia ja fysiologiassa on myös useita sukupuolieroja, kuten hormonitasapainossa ja kehon rasvan jakautumisessa. Eikö naisten ja miesten pitäisi silloin erota myös rasvanpoltossa? Ehkä meidän pitäisi omaksua sukupuolispesifinen menetelmä rasvan polttamiseksi mahdollisimman tehokkaasti?

Miksi näytämme erilaisilta?

Olet todennäköisesti huomannut, että ylimääräinen energia varastoituu rasvasoluissa, joiden ahneus näyttää olevan rajaton. Rasvaa varastoituu sisäelinten ympärille, niin kutsuttua viskeraalista rasvaa, tai ihonalaisena rasvana, niin kutsuttuna subkutaanisena rasvana. Varastoituvan rasvan määrä riippuu rasvan varastoitumisen ja hajottamisen nopeuden erosta. Rasvan muodostumista kutsutaan lipogeneesiksi ja rasvahappojen vapauttamista rasvasoluista lipolyysiksi.

Rasvahappojen vapautuminen

Näissä kahdessa prosessissa on sukupuoleen liittyviä eroja, jotka selittävät, miksi rasvan jakautuminen sukupuolten välillä on erilaista. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että naiset näyttävät vartalomalliltaan "päärynöiltä" ja miehet "omenoilta".
Rasvahappojen vapautumista säätelevät suurelta osin hormonit adrenaliini ja noradrenaliini, joita erittyy muun muassa stressin ja fyysisen aktiivisuuden yhteydessä. Naisilla on todettu, että adrenaliini vaikuttaa rasvan vapautumiseen vatsan ihonalaisesta rasvasta enemmän kuin miehillä. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että miehillä on enemmän alfa 2 -reseptoreita tällä alueella, mikä estää rasvan vapautumista.

Rasvan varastoituminen

Rasvan varastoitumisnopeutta säätelee suuressa määrin entsyymi nimeltä lipoproteiinilipaasi (LPL) ja tämän entsyymin lisääntynyt aktiivisuus tarkoittaa lisääntynyttä rasvan varastoitumista. Naisilla LPL:n aktiivisuuden on todettu olevan alhaisempi sisäelinten rasvakudoksessa kuin miehillä. Rasvapitoisen aterian jälkeen naisilla on havaittu suurempaa varastoitumista ihonalaisessa rasvassa, kun taas miehillä rasva varastoituu pääasiassa viskeraalisesti. Tämä tarkoittaa, että naisten on helpompi päästä eroon vatsan ihonalaisesta rasvasta, kun taas miehet kerryttävät helpommin rasvaa sisäelinten ympärille verrattuna naisiin. Valitettavasti meille miehille sisäelinten ympärillä oleva rasva on yhteydessä moniin aineenvaihduntasairauksiin kuten diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin. Tämä johtuu siitä, että tämä rasvakudos lisää veren koaguloitumista, mikä erittää tulehdusta edistäviä aineita.

Naiset, leptiini ja ihonalainen rasva

Toinen pääroolia näyttelevä hormoni rasvanpoltossa on leptiini. Tämä hormoni erittyy rasvakudoksesta, ja sen päätehtävänä on säädellä aineenvaihduntaa ja estää suuria painonvaihteluita. Leptiinin eritys on nimittäin suhteessa rasvamassaan, ja lisääntyneet leptiinitasot lisäävät rasvanpolttoa ja vähentävät nälkää. Tällä tavoin estetään painonnousua.

Leptiinin eritykseen vaikuttaa myös rasvamassan jakautuminen. Leptiiniä erittyy enemmän ihonalaisesta rasvasta kuin sisäelinten rasvasta. Leptiinitasot näyttävät myös vaihtelevan kuukautiskierron aikana ja niiden katsotaan liittyvän estrogeenitasoihin. Hiirillä tehdyissä tutkimuksissa on muun muassa osoitettu, että herkkyys leptiinin vaikutuksille ja rasvan varastoituminen ihonalaiseen rasvaan lisääntyvät estrogeenin saannin myötä.

Naisten leptiinitasot ovat siis yleisesti korkeammat kuin miesten johtuen suuremmasta kokonaisrasvamassasta ja korkeammasta ihonalaisen rasvan osuudesta. Naisilla leptiini näyttää myös vaikuttavan enemmän rasvanpolttoon ja nälkään kuin miehillä, joita puolestaan enemmän vaikuttaa insuliinitasot.

Nais- ja mieshormoni

Sukupuolihormonimme vaikuttavat aineenvaihduntaamme ja rasvan jakautumiseen erittäin paljon. Ilmeinen ero rasvan jakautumisessa voidaan suurelta osin selittää mies- ja naishormonin vaikutuksilla. Esimerkiksi ihonalaisessa rasvassa on enemmän estrogeenireseptoreita, kun taas sisäelinten rasvakudoksessa on enemmän androgeenireseptoreita, jotka aktivoituvat miessukupuolihormonilla. Lisäksi estrogeenitasojen laskun, joka tapahtuu vaihdevuosien yhteydessä, on osoitettu liittyvän lisääntyneeseen rasvan varastoitumiseen sisäelimien ympärille. Kun estrogeenia annettiin urosrotilla, sisäelinten rasvan määrä väheni ja ihonalaisen rasvan määrä lisääntyi. Estrogeeni siis vaikuttaa suurelta osin sekä rasvanpolttoon että naisten rasvan jakautumiseen. Kun estrogeenituotanto vähenee vaihdevuosien myötä, rasvan jakautuminen muuttuu enenevässä määrin miehisen mallin mukaiseksi. Päärynästä tulee omena.

Suoran vaikutuksen lisäksi rasva-aineenvaihduntaan estrogeeni näyttää myös sitoutuvan aivojen reseptoreihin, mikä vaikuttaa aktiivisuustasoon. Sekä hiirikokeissa että ihmisille tehdyissä havainnoissa on havaittu merkittävää energiankulutuksen ja fyysisen aktiivisuuden vähenemistä estrogeenitasojen laskiessa, mikä tapahtuu vaihdevuosien yhteydessä.

Miten sitten miessukupuolihormonin vaikutukset? Ensinnäkin se stimuloi rasvahappojen vapautumista rasvasoluista, mikä on edellytys niiden polttamiselle. Lisäksi se vähentää varastoitumista estämällä lipoproteiinilipaasi (LPL) -entsyymin toimintaa. Hormoni vaikuttaa myös rasva-aineenvaihduntaan estämällä sekä rasvasolujen jakautumista että kehittymistä merkittävästi.

Yhteenveto

Yhteenvetona näyttää ilmeiseltä, että aineenvaihdunnassa on olennaisia eroja sukupuolten välillä. Erityisesti sukupuolihormonimme vaikuttavat aineenvaihduntaamme merkittävästi ja koska hormonitasapaino eroaa sukupuolten välillä, sillä on myös fysiologisia seurauksia.